Sassan kuulumisia
Hei!
Terveiset Vantaalta ja Sassalta!
Sassa on tosi ihana koira, kaikille niin ystävällinen. Nyt ollaan pari
kertaa oltu koirapuistossakin, kun on rokotukset saatu kuntoon. Siellä
Sassa on viihtynyt oikein hyvin, haukkunut innosta ja juossut kavereiden
kanssa. Sisällä Sassa ei juurikaan hauku, joskus, kun innostuu, niin
silloin vähän, mutta ei esim. postille tai rapun äänille, ainakaan vielä.
Olikin ihan hyvä, että minulla oli lomaa heti, kun Sassa tuli, niin pystyi
vähitellen opettamaan yksinoloon. Niin ei siitäkään ole ollut ongelmaa,
yksin jäämisestä. Jätämme aina vähän jotain mukavaa tekemistä, ja kun on
aamulla lenkkeilyt ja syönyt, niin unikin maistuu.
Sassasta on meille paljon iloa, ja hän järjestää meille mukavaa
tekemistä.. (ja pitää huolta, että meillä siivotaan...) Ja uskoisin, että
Sassakin viihtyy meillä. Yksi naapuri tuli vastaan ovella, ja hän sanoi,
että onpa onnellisen näköinen koira. :-) Masi-kisukin alkaa hyväksyä
koiran, jopa ajaa koiraa takaa välillä ja houkuttelee leikkiin.
Samalla sohvallakin ovat jo viihtyneet.
terveisin Salmisen perhe
Sassa ulkoilemassa
- - - - -
Oskun ja Sisun kuulumisia
Sisu (nyt 1 vuotta ja 10 kk) tuli meille esyltä marraskuussa 2006 7kk
ikäsenä pentuna, Rexi-pojalle ( nyt 8 vuotta 2kk) kaveriksi, eikä
tapahtumaköyhää päivää ole sen jälkeen ollut. Leikitty on niin paljon kuin
Rexiltä on vauhtia riittänyt ja neiti on todellakin ikiliikkuja. Actionia
pitää olla, ja muutenkin Sisu on luonteeltaan nimensä veroinen, eli ei
mikään joo-joo tyttö, vaan feministi isolla F:llä,sillä hän omaa hyvin
alhaisen puolustuskynnyksen, ja pitää kyllä kaikki perheen ”pojat”
järjestyksessä, mutta emäntäänsä kohtaan on lauhkea kuin lammas.
Kuvassa Sisu, Osku ja Rexi taustalla
Osku (tällä hetkellä 5kk) tuli perheeseemme esyltä marraskuussa 2007
pienen pienenä luovutusikäisenä pallerona. Hänestä on kasvanut jo hyvinkin
touhukas ja itsestään ääntä pitävä nuorimies. Sisu on ominut äidin roolin
pojan kasvatuksessa ja Osku normaalin varhaisteinin tapaan alkaa olla
välillä jo hieman kyllästynytkin jatkuvaan ohjaukseen, mutta rakkauttahan
se vain on. Rexi on ottanut ansaitsemansa vapaaherran roolin lököttämällä
sängyllä tai sohvalla ja katsellen sivusilmällä vain toisten touhuja.
Oskun jatkuvasta parrannuolennasta ja näykkimisestä Rexi ei pidä, mutta
ilmeisesti joutuisi hieman koventamaan otteitaan, sillä Osku ei näytä
paljon Rexin omasta mielestään vakuuttavasta murinasta välittävän, joten
Sisu kuten muutkin joutuvat vähän toppuuttamaan Oskun rakkaudenosoituksia.
Osku
Kaiken kaikkiaan elämä on vauhdikasta ja hauskaa, joskin joskus huumori
on kaukana kun kenkiä tai kaukosäätimiä etsitään porukalla, jopa ulkosalta,
mutta päivääkään emme vaihtaisi pois.
Terveisin
Sisu, Osku, Rexi perheineen
- - - - -
Sissin kuulumisia
Terveisiä täältä hullujen koirien huoneelta :)
Siltä se välillä näin omistajasta tuntuu. Minulla oli jo toinen koira,
2-vuotias sekarotuinen Laku-tyttö, kun päätin Sissin ottaa omaksi. En
oikein tiennyt mitä odottaa ja miten toisen koiran otto muuttaisi elämää,
mutta nyt ainakin tiedän miten se muutti melko rauhallisen elämäni. Sissi,
tuo ihana pieni tuholaisriiviö, on niin energinen, että lähipiirini on
epäillyt sen olevan demoni, joka imee voimaa muista koirista ja ihmisistä
jahdatakseen häntäänsä :) Sissi on itsepäinen pikku-otus, joka tietää mitä
tahtoo ja haluaa olla koko ajan huomion keskipiste. Ja ihanimmillaan Sissi
on kun se nukkuu!
Me käydään monta kertaa viikossa koirapuistossa ja Sissi on tullut toimeen
kaikkien koirien kanssa. Pienempiä se yrittää alistaa ja isommille se
alistuu, mutta vain niille jättikokoisille. Koirapuistossa haukkuu
erittäin paljon, mutta kotona sentään vain harvoin. Ja koirapuistosta ei
ikinä Sissin mielestä saisi lähteä kotiin. Kuoppien kaivelu on Sissin
elämän tärkein työ. Lenkkeily kahden koiran kanssa on hankalaa ja Sissi
hankaloittaa sitä roikkumalla hihnassa tai Lakussa, mutta eiköhän tuokin
vähene ja lopu kun Sissi kasvaa ja hampaat ovat vaihtuneet :) Sissi on
erittäin nopea oppimaan ja jo silmistä ja katseesta näkee, että
harvinaisen fiksu tyttö on meille tullut :)
Vaikka hankaluuksiakin on ja emännän hermot meinaa mennä useasti päivässä,
niin kyllä kaikki on sen arvoista kun näkee iloisen ja onnellisen koiran
lepäävän rauhallisena tai juoksevan hepulissa ympäri koirapuistoa. Tiedän
siis, että tein oikean ratkaisun ottamalla tuon pikku demonin meille,
vaikkakin toinen koirani näyttäisi välillä olevan eri mieltä, varsinkin
Sissin roikkuessa sen korvasta :)
Terveisin, Ani ja koiruudet
