10/08:

Heipä hei,

Meidän perheessä laitettiin tänä kesänä valtasuhteet uudelleen jakoon, kun kuninkaamme kissaherra Tossavainen sai kaverikseen valkoiset pojat Justuksen ja Juliuksen. Muutaman päivän tapeltuaan kollit päättivät yhdistää voimansa ja perustivat sellaisen poikakuoron, että vetää tällaiset meidän kaltaiset ihmishöppänät aika hiljaisiksi. Koiraa ymmärsivät vaistoinensa hiukan pelätä aluksi, mutta sitten kokemuksen tuoma järki voitti ja totesivat saman kuin muutkin: "plösö mikä plösö" eikä koiran olemassaoloa ole sen koommin muistettu.

Pojat ovat hellyttäviä ja omapäisiä ja kukin aivan erilaisia. Yhteispeli kuitenkin sujuu hyvin mutkattomasti. Yhdessä pidetään kuria meille ihmisille, nukutaan ja syödään yksissä tuumin ja vessaankin jonotetaan vuoroa yhtä aikaa. Lempiharrastus heillä on paini. Välillä kuuluu sellainen mäiske että on vaikea käsittää mikä siinä on niin hauskaa.

Lelut jäivät toissijaisiksi jo alkupäivinä. Ilo otetaan mieluummin irti toisistaan ja meistä ihmisistä. Meidän on pitänyt oppia kävelemään nostamatta jalkaa, sillä muutoin joka askeleella jalan alle ennättää ainakin yksi kissa. Kärpästen jahtaaminen on mukavaa ja onnistuivatpa nappaamaan hiirenkin tässä syksyn kynnyksellä!

Ulos on poikien (varsinkin Justuksen) tehnyt mieli eka päivästä lähtien. Siksipä meidän kuvatkin taitavat olla aika ikkunapainotteisia. Ryhdyimme kesällä tuumasta toimeen ja rakensimme pojille oman oven josta on kulku verkkotunnelia pitkin terassin alle ja myöhemmin ulkoiluhäkkiin (joka on tosin vielä kesken). Siitä se riemu repesi ja poikakuoro laulaa omaa serenadiaan ovella vähän väliä. Hassu yllätys kuitenkin oli kun ovi avattiinkin kerran pimeän aikaan ja pojat menivät ihan hämilleen. On siinä meillä yöeläimet!

Jaa, mutta nyt pitänee lopettaa kirjoittelu kun yksi kolleista tukkii itseään "suuhuni" ja sanoo "graham".
Loppu hyvin kaikki hyvin siis näillä löytökissoilla. :)

Terveisin
kolmen komean kollin palvelijat Hanna ja Pekka