10/08:

Rallen tullessa minulle, se veti hullun lailla kuskia perässään ja herra meni oikeastaan sinne, minne nokka näytti. Ralle oli aika laihassa kunnossa ja massaa aloimme kerätä herralle heti lisää. Paljon ruokaa ja lenkkiä sekä kävellen, että pyörällä, niin herra on alkanut pyöristymään. Hiljalleen aloimme hakemaan kontaktia ja huomasin, että herra ei paljoa makupaloista piittaa eli ruoalla ei totella. Herra paljasti myös jo ensimmäisenä päivänä pienen salaisuutensa, että osaa aukoa kotiovet sekä ulos- ja sisällepäin, eikä lukotkaan paljoa hidastele. Näinpä jätkä on käynyt sitten muutaman kerran omilla lenkeillä, mutta on kuitenkin aina tullut takaisin, onneksi!

Äitistä on tullut Rallelle tärkeä, se seuraa jopa vessaan mukana, mutta ei silti ole läheisriippuvainen eli pystyy jäämään työpäivän ajaksi kämpille yksin. Ja ottaa tietenkin ilon irti yksin olemisesta ja makoilee rapaisilla tassuilla mamman sängyssä ruotosuorana ja vetelee sikeitä. Toiset koirat ovat Rallelle vielä melkoinen haaste, melkein jokaiselle pitää rähistä ja kissat se voi syödä, vaikka elävältä. Jäniskin tuli lenkillä vastaan, niin ei Ralle meteliä nostanut, yritti saada vain kaverin juoksemalla kiinni ja olisi varmaan pistellyt poskeensa senkin.

Kertaakaan en ole Rallen ottamista katunut, joskus on vain käynyt mielessä, että voisiko tästä eläinten kouluttamisesta päästä helpommalla. Mutta toisaalta juuri haasteelliset ja persoonalliset eläimet kiehtovat minua sen takia, että kun heidän luottamuksen saa ansaittua, niin niistä tulee maailman parhaita ja uskollisimpia ystäviä. Sama pätee niin koiriin kuin hevosiin.